• Interior,  Personal

    Ihanin yöpöytä

    Long time no see. Kesälomakin kerkesi hurahtaa tässä välissä ilman yhtäkään päivitystä.

    Joitakin mieleen erityisesti jääneitä juttuja tästä väliltä:

    • Kesä oli niiiiiin ihana, ilmojen puolesta en olisi voinut täydellisempää kuvitella. Pääsin pois työmoodista heti toisena kesälomapäivänä eikä työt pyörinyt mielessä muutama yö pois lukien, eli overall voisi sanoa loman olleen hyvin onnistunut. Käytiin loman aikana mökillä, Porvoossa päiväreissulla ja Tampereella viihdyin melkein viikon ajan. Hellettä riitti enemmän kuin tarpeeksi ja oli kyllä mieletöntä nautiskella kesästä, jona sai oikeasti nauttia lämmöstä!
    • Ylitin itseni ja olin mökillä viikon yksin (pelkään pimeetä ihan hulluna!)
    • Alkusyksystä ostin pitkän mietinnän jälkeen oman auton ja oon käynyt toimistolla joka viikko useamman kerran viikossa
    • Päästiin juhliin Kaarlen ystävien häitä!

    Nyt helteisen kesän jälkeen on tuntunut mukavalta siirtyä syksyyn, sai kaivaa neuleet kaapista ja polttaa kynttilöitä vielä tavallistakin enemmän (oon kunnon kynttiläaddikti!). Pimenevissä illoissa on vaan jotain selittämättömän kotoisaa. Syksyn mukana tuli myös pesänrakennusvimma. Matto vaihtui jo uuteen, myin turhat tavarat varastosta ja sen lisäksi haaveilen uusista valaisimista, aterimista ja muusta mitkä ei vielä ole ihan loppuun mietittyjä meillä kotona. Totta puhuen haaveilen tällä hetkellä rivi- tai paritalosta, johon sais oman työhuoneen ja oma piha olisi tosi mieleinen juttu.

    No vihdoin varsinaiseen asiaan: Oon etsinyt todella pitkään meille sopivaa yöpöytää, tässä välissä kotona on ollut useampikin malli makkarissa kokeilussa, mutta ne ei vaan ole syystä tai toisesta tuntunut oikeilta ja oon aina lopulta päätynyt myymään ne eteenpäin. Pöytä, joka olisi tarpeeksi yksinkertainen, eikä näyttäisi ilmiselvästi yöpöydältä. Erityisesti oon haaveillut peilipintaisesta tai keraamisilla laatoilla päällystetystä kuutiosta. Googlailuista huolimatta en ole tällaista löytänyt ja ajatellut, että olisipa kotona tilaa enemmän niin tekisin itse, kun kerran tiedän tarkalleen mitä haluan.

    Yhtenä päivänä törmäsin instassa kuvaan pöydästä, joka näytti juurikin siltä mistä olin mielessäni haaveillut, I-H-A-N-A. Kysyin heti tilin omistajalta mistä hän on sen hankkinut, ja vastaus oli, että se on itse tehty. Vaihdettiin muutama sana pöytään liittyen ja seuraavaksi olinkin jo kaupassa ostamassa tarvikkeita sitä varten. 😅
    Suojasin parvekkeen ja aloin hommiin. Siellä se nyt istuu omalla paikallaan makkarin yöpöytänä. 😍 Makkari on vielä kaukana valmiista, mutta tähän diy-projektiin oon kyllä super tyytyväinen. Ihanaa lauantaita!

  • Personal

    Kontrollin puutetta ja muuttolaatikoita

    Huhhuh, taas yksi muutto takana ja nyt onkin jo melkein huhtikuun puoliväli. Pakko se on myöntää, että viime kuukaudet on ollut jotenkin erityisen raskaita ja tuntuu, että energia on hyvin vähissä pandemian suhteen. Ei vaan kerta kaikkiaan jaksaisi enää. Pitkän aikaa olen ollut hyvin uupunut ajoittain, mutta nyt viime viikkoina tilanne on ainakin omalla kohdallani hankaloitunut. Tuntuu, että ilon aiheet on hyvin vähissä eikä tässä itseään toistavassa arjessa oikeasti enää meinaa jaksaa pysyä positiivisena, olo on samaan aikaan turta ja huolestunut ja kiukkuinen. Oman pään sisällä maisemat on olleet hyvin ankeat ja huomaan kantavani huolta mitä erikoisemmista asioista. Tosin hieman lohduttaa se, että huomaan myös usean muun kokevan pohjatonta kyllästymistä ja kontrollin puutetta tässä kohtaa, kun näitä oloja on eletty yli vuosi putkeen.

    Rentoutuminen ja huolista irti päästäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi ja sille ajoittain jopa jaksan nauraa, että miten kaikesta on mahdollista stressata ja ahdistua. Mutta loppujen lopuksi selityshän tälle on hyvin looginen: Elämässä ei tapahdu juuri mitään, joten mieli keskittää kaiken huomionsa näihin pieniin (mutta nyt niin suurilta tuntuviin!) huoliin. Aiemmin oli mahdollista suunnitella tulevaa, lähteä viikonloppuna kaupungille seikkailemaan tai salille treenaamaan, oli paljon asioita, joita odottaa ja joista innostua.

    Yksi hyvin positiivinen asia kuitenkin oli tää meidän muutto. Uusi asuntomme on toistaiseksi osoittautunut hyvin hiljaiseksi ja pieni taloyhtiö vaikuttaa todella rauhalliselta. Asunnon pohjaratkaisu on muutenkin miellyttävämpi kuin edellinen, jossa ei ollut erillistä eteistä ollenkaan. Onko ilahtuminen erinomaisista kodinkone valinnoista ja säilytystilan runsaudesta merkki siitä, että on tulossa vanhaksi? Aamulenkit olen tehnyt Mustikkamaalla ja keväisinä päivinä nauttinut auringonpaisteesta parvekkeella. ✨

    Ollaan kävelty ja ajettu autolla muutamaankin kertaa vanhan asuintalomme ohi ja näin jälkeenpäin ihmetyttää kyllä aidosti, miten tuohon ympäristön sotkuisuuteen ja meluisuuteen sinne muuttaessa tottui niin nopeasti. Edellinen asuntomme sijaitsi Verkkosaaren puolella, joka oli käytännössä yhtä isoa rakennustyömaata ja ympäristön äänimaisema ja maisema ylipäätään olivat sen mukaiset. Uusi asuntomme taas sijaitsee siinä kohtaa Kalasatamaa, jossa ei enää rakenneta ja matka merenrantaan ja Mustikkamaalle on todella lyhyt, on kummallista avata ikkuna ja kuulla vain hiljaisuus kun aiemmin saman tehdessä asunnon täyttivät työmaan äänet. Tässä nyt viikon elämisen jälkeen voi sanoa, että asunto tuntuu jo kodilta ja omalta turvapaikalta.

    Noh summa summarum, ei tässä auta kun itse kunkin vielä jaksaa puristaa (jokin edeltä määrittämätön aika) ja toivoa parasta. Tämän viikonlopun ainoa tavoite on yksinkertaisesti vain yrittää löytää keinoja rauhoittaa tätä valtoimenaan pään sisällä vellovaa stressiä ja ahdistusta. Aloitin viikonlopun saunomalla rauhassa kynttilänvalossa ja hemmottelemalla itseäni hoitamalla iltarutiinit hyvin rauhalliseen tahtiin, jolloin koin aidosti ainakin 10 minuuttia miltä mielenrauha tuntuu ja se on jo enemmän kuin ei ollenkaan. 😅Jos sulla joka luet tätä on toimivia tapoja mielen rauhoittamiseen niin kommentoi, otan kaikki vinkit vastaan mielelläni.

    Tsemppiä kaikille puristukseen ja mukavaa viikonloppua. 💌

  • Personal

    Flunssaa ja 2021 toiveita

    Huomenna on jo ystävänpäivä ja maanantaina mun synttärit! Aika menee niin sairaan nopeasti, juurihan vuosi vaihtui ja kohta onkin jo kevät. Miten paljon voi aurinko ja päivän piteneminen piristääkään, olen ihaillut auringonpaistetta ikkunasta usempana päivänä. Ulkona en tosin juurikaan ole käynyt viimeisen 1,5 viikon aikana, sillä sairastuin flunssaan jo viime viikon perjantaina ja siitä asti olen viettänyt kaiken ajan lähinnä kotona peiton alla sohvan ja sängyn välillä vuorotellen. Koronatestissä kävin jo heti maanantaina ja onneksi tälläkin kertaa tulos oli negatiivinen. Olen katsellut mm. kymmeniä jaksoja Discovery+ rikossarjaa Murhaaja kotonani ja sen lisäksi kahlasin läpi kaikki uusimman Iholla -kauden jaksot. Sanotaanko, että alkaa olemaan pikkuhiljaa kiintiö täynnä ja alkaa kaipaamaan muutakin tekemistä kuin vaan kotona makaamista. 😅

    Tässä lepäillessä olen kerennyt miettimään hyvin omia toiveita vuodelle 2021. Ehkä on syytä tehdä pieni tiivistys viime vuodesta ensin tässä välissä?

    Viime vuosi oli omalle mielelleni kaiken kaikkiaan kamala pandemian takia, olen kärsinyt alavireisyydestä ja ajoittain hyvin rajustakin ahdistuksesta kokiessani ylitsevuotavaa voimattomuuden tunnetta näistä voimassa olevista olosuhteista. Ylipäätään on ollut haastavaa löytää motivaatiota tehdä mitään kun tulevaisuus on tuntunut hyvin epävarmalta ja sosiaaliset taidot ovat menneet ruosteeseen sattumanvaraisten kohtaamisten puuttuessa lähes kokonaan. Usko on meinannut loppua jo moneen otteeseen ja monet itkut on itketty muistellessa aikoja kun kaikki oli vielä normaalia.

    Vuoden 2020 maaliskuussa pääsin onneksi vihdoin terveyshuolien helpottaessa takaisin liikunnan pariin ja sain rakennettua itselleni elämän, jossa suuressa osassa oli ruokaan ja liikuntaan panostaminen. Olen treenannut systemaattisesti 5-7 kertaa viikossa ja löytänyt taas liikunnan ilon ja se on tuntunut ihan mielettömältä. Salilla käyminen on ollut kaiken tämän keskellä henkireikä ja keino saada onnistumisen tunteita sekä tietysti pitää huolta omasta kehosta. Rakastan treenaamista ja sali sekä lenkit ovat taatusti ainoita hetkiä kun keskityn täysillä nauttimaan hetkestä ja unohdan koko pandemian hetkeksi, ihan parasta terapiaa!

    Olen myös opetellut rauhoittamaan hetkiä joina on ollut hyvin vaikea kiinnittyä nykyhetkeen ja olla läsnä. Meditoiminen on toiminut hyvin ensiapuna näinä hetkinä. Olen työstänyt toimintamallejani, jotka ovat hankaloittaneet tai vähentäneet iloa omassa elämässäni. Vuosi 2020 oli kaikesta huolimatta isojen oivallusten vuosi ja tunnen itseäni taas paremmin kuin aiemmin tunsin.

    Mitä ne toiveet sitten vuodelle 2021 ovat?

    – Haluan pysyä kiinni liikunnassa ja omasta kehosta huolehtimisessa sitä yhtään pakottamatta.
    – Lupaan pitää itsestäni huolta parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka tuottavat itselleni iloa. Haluan löytää lisää asioita, joista oikeasti tykkään ja joista nautin. Viime vuonna tuntui kaiken keskellä, että en edes tiedä mistä tykkään tai mitä haluan tehdä. Aion ottaa reilusti aikaa muistuttaakseni itselleni mitä nämä edellä mainitut asiat ovat ja kokeilla aktiivisemmin uusia asioita, jotta voisin löytää lisää itselleni iloa tuovia asioita.
    – Ylipäätään selfcare kaikissa mahdollisissa muodossaan tulee näyttelemään isoa osaa tämän vuoden osalta ja siihen aion keskittyä.
    – Lisäksi aion harjoitella olemaan itselleni armollisempi, sitä olen tehnyt jo pidemmän aikaa, mutta tavat istuvat tiukassa joten harjoittelu jatkukoon. 🤓

    Mukavaa viikonloppua 💕

  • Food

    7 minuutin avokadopasta

    Viime aikoina ruokahaluni on ollut syystä tai toisesta hyvin huonolla mallilla, ei ole tehnyt syödä yhtään mitään. Ajattelin siitä syystä jakaa maailman helpoimman ja nopeimman reseptin, joka itsellä toimii aina. 🥺 Valmistaminen vie aikaa tosiaan vain seitsemän minuuttia (spagujen keiton ajan), joten laiskimpanakin päivänä jaksaa taiteilla keittiössä sen aikaa. Kaiken hyvän lisäksi nämä tarvikkeet säilyy pidemmän aikaa kaapissa, joten niitä voi pitää hyvin varalla kaapissa.

    Kaupasta tarvitset (1hlö varten)

    – Syöntikypsä avokado
    – Spagettia (paras gluteeniton on tämä!)
    – Lime
    – Valkosipulia (1-2 kynttä oman mieltymyksen mukaan)
    – Oliiviöljyä
    – Suolaa
    – Pippuria
    – Parmesaani, pecorino tai muu juusto, jota tykkäät lisätä pastan päälle

    Valmistus

    1. Laita spagut keittymään kiehuvaan veteen, lisää mukaan REILUSTI suolaa (ja tässä usein joku päivittelee, että laitatko noin paljon suolaa, mutta sitten maistaessa ymmärtää miksi). 😋
    2. Halkaise avokado, poista siemen ja kuutio avokado kuoressaan, kaiverra palat lusikalla ulos kuoresta.
    3. Kippaa avokadopalat kulhoon, muussaa mössöksi.
    4. Lisää sekaan pieneksi pilkotut (tai puristetut) valkosipulin kynnet, reilusti oliiviöljyä, hieman suolaa ja pippuria sekä kokonaisen limen mehun. Sekoita nämä keskenään.
    5. Odota kunnes spagut on al dente. Kaada keitinvesi pois, kippaa avokadomössö sekaan, sekoita ja tarjoile. Lautasella lisää päälle juustoa oman mielen mukaan.

    Hyvää ruokahalua 🍽️

  • Personal

    Kauhujen vuokranantaja

    Suurin osa meistä pitää kotia turvapaikkana, omana paikkana, jossa voi rauhoittua, levätä, rentoutua ja niin edespäin. No parempi keskeyttää tässä kohtaa, sillä meidän kokemus nykyisen vuokranantajan SATOn kanssa on todella päinvastainen ja viime kuukaudet ovat kotona ollessa kuluneet lähinnä jatkuvaan stressaamiseen. Miksi kirjoitan tällaista tekstiä? Siksi, että ehkä joku muu voisi tehdä toisenlaisen valinnan!

    Muutimme maaliskuun lopussa SATON uudiskohteeseen ja luonnollisesti olimme innoissamme, uusi koti, jossa tekniikka pelaa ei tarvitse remotoida tai muutenkaan ei tulisi mitään ylimääräistä säätöä. Kuinka väärässä olimmekaan.

    Säätö alkoi lähes välittömästi vuokrasuhteen alusta. Taloyhtiö oli heti ensimmäisen kuukauden jälkeen älyttömän levoton, osa naapureista on todella mukavia ja sydämellisiä, mutta sitten on taas osa joka säälimättä häiritsee asumista. Poikkeuksetta jokaisena viikonloppuna olen pyörinyt pitkin talon käytäviä täysillä huutavan musiikin tai muun häiriön aiheuttajaa etsimässä. On suht huvittavaa, että pyörimme naapurin vanhemman rouvan ja naapureiden kanssa käytävillä kyläpoliisi-tyyliin. Taloyhtiömme on savuton, mutta tällä hetkelläkin osa naapureista kärsii tupakanhajusta omissa huoneistoissaan ja tähän SATO ei löydä keinoa puuttua. Olen itse ollut yhteydessä heihin havaitessani naapurin polttavan parvekkeella, mutta heidän kommenttinsa on ollut luokkaa “tähän ongelmaan on vaikea puuttua”.

    Talomme on ollut jatkuvien murtojen kohteena, heti muutaman ensimmäisen kuukauden aikana varastoihin murtauduttiin ja varastojen metalliset paksut ovet menivät siitä kohdassa mutkalle ja olivat vielä helpommin murrettavissa. Näiden ovien korvaamisessa uusilla meni monta kuukautta. Pyörävarastosta katosi pyöriä ja niitä asukkaat bongasivat tori.fi tai fb-kirppareilta. Näiden murtojen yhteydessä esimerkiksi varastotilojen palovaroittimet oli peitetty, joka tietysti on erittäin huolestuttava asia asukkaiden turvallisuutta ajatellen. Ovien lukkopesiin on tungettu milloin pahvia, teippiä etc, jotta julkisiin tiloihin pääsisi huomaamatta yöaikaan. Jätehuoneeseen ja useiden talojen yhteiseen imupisteeseen on sama pääsykoodi ja tällä pääsykoodilla pääsi aiemmin meidän rappuun. Pyysimme mm. näistä syistä kameravalvontaa julkisiin tiloihin, jotta murrot saataisiin loppumaan, mutta tätäkään ei voitu järjestää. Ovikoodien vaihdossa meni useampi kuukausi, luulisi tuon olevan homma joka hoituu kädenkäänteessä, mutta ei.

    Olimme ihmetelleet kesäisin asuntojen kuumuutta ja ylipäätään huonoa sisäilmaa jo useamman kuukauden. Kärsin itse tuolloin usein päänsärystä ja luukutimmekin päivittäin ovet ja ikkunat auki, jotta saisimme asuntoon happea. Iso osa meistä asukkaista soitteli huoltoyhtiöön ja raportoi näitä huoneilmaongelmia vuoronperään ja sitten vasta muutaman kuukauden jälkeen Sato vihdoin myönsi, että ilmanvaihto on ollut tosiaan puutteellinen, tästä vain ei oltu tiedotettu asukkaille. Tässä kohtaa menetimme luottamuksen vuokranantajaa kohtaan, miksi tällaisesta ei ole tiedotettu vaikka ongelma on ollut tiedossa?

    Korjaukselle emme saaneet mitään aikataulua, meitä pyydettiin vain odottamaan viikko toisensa jälkeen, luotimme kun meille kerta toisensa jälkeen luvattiin, että asia korjataan pian emmekä pyytäneet viranomaista tutkimaan millä mallilla huoneilma oikeasti huoneistoissa oli. Tässä kului hyvän aikaa ja tästä yli puolen vuoden jatkuvasta haitasta saimme korvaukseksi yhden kuukauden vuokran VAU. Yritimme usean asukkaan kanssa viedä korvausta kuluttajariitalautakuntaan, mutta tässä kohtaa SATO vaati meiltä asukkailta lokitietoja siitä, milloin ilmanvaihto on ollut poissa päältä kun on ollut ajoittaisia hetkiä kun se on ollut toiminnassa. Kysynpähän vaan mistä me asukkaat sellaisen tiedon kaivamme?

    Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani ilmanvaihdossa on taas ongelma, se pitää piinaavaa ääntä ja erityisesti yöllä tuntuu, että pää hajoaa siihen, joten nukun ja työskentelen siis olohuoneen sohvalla makuuhuoneen sijasta. Naapurimme oli viikon hotellissa omaan laskuunsa ja harkitsee tällä hetkellä yöpyvänsä kotipaikkakunnalla vian korjaamiseen asti. SATO on käynyt vahvistamassa, että ongelma on tosiaan olemassa, mutta taaskaan emme ole saaneet mitään aikataulua korjaukselle. Arvio oli kuukausi tai mahdollisesti pidempikin aika. Ja tässä sitä taas vain odotellaan ja ahdistutaan kukin omissa kodeissamme.

    Erään asukkaan seinän sisältä kylppärissä valuu vettä, SATOn kanta tähän oli pyyntö käydä suihkussa niin, että suihku on kiinni ylhäällä seinäkiinnikkeessä (?!). Näiden säätöjen lisäksi on lista muita ongelmia, joiden listaaminenkin tähän olisi liian työlästä.

    Usea asukas on ihastunut Kalasatamaan alueena, mutta kuvailee tässä talossa asumista “Stressaavin paikka asua tähän mennessä elämää”. Tai naapuria siteeraten “Täällä asuminen laittoi myös uuden asunnon ostohaaveet jäihin näiden kokemusten jälkeen.” Nämä lauseet kuvaavat täysin myös omaa kokemustamme. Viime vuosi oli pandemian johdosta myös uusi ja ahdistusta aiheuttava, työt ja vapaa-aika vietetään samassa paikassa. Tällaisina aikoina kodin merkitys korostuu todella huomattavasti.

    Kodin sijasta tämä asunto tuntuu jatkuvan säädön ansiosta vankilalta. Kahden vuokran maksaminen päällekkäin ei kuitenkaan kaiken tämän jälkeen tunnu enää mitenkään päin kohtuulliselta. Olen pyytänyt useampaan kertaan, että saisimme katkaista sopimuksen, mutta SATO ei tässä tule vastaan. Onko tosiaan parempi roikottaa meitä ja muita asukkaita asiakkaina sopimuskauden loppuun asti ja sitten menettää meidät lopullisesti?

    Ilmeisesti yrityksen linja on, että ei ole väliä vaikka asukas ei tule enää koskaan heidän palveluitaan käyttämään. Mietin vain miten voi olla mahdollista, että tällainen “asumisen asiantuntija”, joka mainostaa itseään lauseella “KODISTA TEKEE KODIN SE, ETTÄ ON OMAA TILAA JA HYVÄ OLLA” voi tosissaan toimia näin? Miten meillä on hyvä olla? Onko asiat vinossa vain meidän taloyhtiössä vai onko muilla samankaltaisia kokemuksia kyseisen yrityksen toiminnasta? Hienosti rakennettu brändi, joka ainakin tämän talon asukkaiden kokemuksen perusteella on juurikin vain kaunis kuori. Tällaista asiakaskokemusta on mahdoton korjata.

    15.1. pakko päivittää tilannetta, ollaan oltu nyt melkein vuorokausi täysin ilman ilmanvaihtoa, asunto on asuinkelvoton jo pelkästään hajuhaitan vuoksi, eikä Sato suostu meitä sijoittamaan muualle kunnes korjaus on valmis. Kun luulet, että ei voi olla huonompaa palvelua niin aina se järjestyy, sen Sato osaa!

    “Epätäydellisen täydelliset kodit” kääntyy meidän suussa nykyään “täydellisen epätäydelliset kodit”.

  • Personal

    Kesäloman jälkeiset fiilikset

    Huh kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että juuri vasta iloitsin keväästä ja nyt kesä alkaakin olla jo lopuillaan. Lomailin tänä kesänä neljä kokonaista viikkoa ja täytyy kyllä sanoa, että teki hyvää. Ennen kesälomaa tein koronan vuoksi nelipäiväistä työviikkoa ja tosiaan työskentelin kotoa käsin useamman kuukauden, joten kesälomafiiliksen saaminen osoittautui hieman haastavaksi. Tämä johtui oman teoriani mukaan siitä, että vapaa-aika ja työaika olivat sekoittuneet toisiinsa jo pidemmän aikaa, joten koti ei varsinaisesti ole ollut mikään rentoutumispaikka useampaan kuukauteen. Onneksi tästä pääsin kuitenkin varsin nopeasti yli ja sitten kesäloma alkoi tuntua lomalta eikä normaalilta etätyöpäivältä. 😅

    Aloitin lomani niin aikaisin kesällä, että suurin osa kavereista oli vielä töissä, mutta K:n kanssa onnistuttiin ajoittamaan lomat samalle ajalle, joten oli mukava kun oli mahdollisuus keksiä tekemistä yhdessä. Kahdelle ensimmäiselle viikolle sattui aivan täydelliset säät; Auringonpaistetta ja lähes +30 lämmintä. Otettiin aurinkoa, grillailtiin ja lähinnä tehtiin mitä huvittaa. Lomafiilikseen pääsi ihan hyvin kun ensimmäiseksi suunnattiin K:n perheen mökille, jossa tosiaan oli mahdollisuus viettää aikaa luonnon helmassa ja hieman Helsinkiä rauhallisemmassa ympäristössä. Vietin yhden lomaviikoista Tampereella.

    Yleisesti loman tekemisiä voisi tiivistää niin, että treenasin paljon, ulkoilin sekä vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa. Katsottiin K:n kanssa jonku verran leffoja ja luin lähes päivittäin. Käytiin Kiasmassa ja äidin kanssa nautittiin hänen loman alkamisen kunniaksi lounas, josta ei kerrankin ollut kiire mihinkään. Tavoite oli välttää ylimääräistä etukäteen suunnittelua sekä tiukkojen aikataulu ja niiden sijasta pyrkiä kuuntelemaan omaa mieltä ja kehoa. Mielestäni parasta lomassa oli ajoittainen ajantajun hukkaaminen, positiivisimmalla mahdollisella tavalla. Se kertoo siitä, että olen ainakin ajoittain pystynyt päästämään irti.

    Loman loputtua ajatus on, että olisin voinut jatkaa vielä lomailua vaikka toisen kuukauden putkeen, mutta kyllä tuossakin ajassa sai varsin hyvin unohdettua työhön liittyvät ajatukset. Viimeinen viikko taas meni pitkälti siihen, että työt alkoivat pyöriä jo päässä ja unet jäivät sen vuoksi aika surkeiksi. Kai se useimmilla menee niin, että loppu lomasta alkaa jo jollain tavalla valmistautumaan työhön paluuseen ja itselläni se näkyi juurikin hankaluutena levätä tiettyjen työhommien pyöriessä päässä erityisesti illan vaihtuessa yöksi. Kesäloman ja tuon nelipäiväisen työviikon aikana vapaa-ajan arvostus ja arvo nousivat omissa ajatuksissa aiempaa korkeammalle ja olisihan se mieletöntä lomailla pidempäänkin kuin 5 viikkoa vuodessa. Ylipäätään jotenkin tuntuu, että arvostan omaa aikaa ja vapautta tehdä mitä haluan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Noh, kuitenkin, tässä on nyt sitten viime viikko ja tämä viikko on koitettu parhaamme mukaan orientoitua takaisin työn pariin. Käväisin viime viikolla jo toimistolla muutamana päivänä ja tarkoitus olisi nyt sitten käydä useammin toimistolla, ihan vain sen vuoksi, että työ ja vapaa-aika pysyisivät selkeämmin erillään.

    Ihanaa viikkoa ❤️

  • Personal

    Viime kuukausien fiiliksiä

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    Olen ihminen, joka mahdollisuuksien mukaan pyrkii suunnittelemaan ja ennakoimaan tapahtumia ja jättää harvoin mitään arvailun varaan. Tapahtumien, kuten päivän kulun ennakoiminen ja suunnitteleminen tuovat arkeeni itselleni välttämätöntä turvallisuudentunnetta. Normaali ja stabiili arki tuo minulle tuo turvaa ja joka tekee elämästäni mukavaa ja kun arki on tasaista voin rentoutua. Nyt kun arki on täytynyt järjestää uudelleen suurin osa rutiineista ja suunnittelun mahdollisuuksista on jäänyt pakosta pois, on se syönyt ikävästi turvallisuudentunnetta ja tehnyt tätä kautta olon rauhattomaksi. Kotona olen viihtynyt aina hyvin, mutta se, että nyt sitä ei ole saanut valita 100% omasta tahdostaan on se tuntunut epämiellyttävältä. Olen potenut ajoittain aivan järjetöntä ahdistusta siitä, milloin tilanne palautuu normaaliksi ja milloin saa taas kokea, arjen valintojen olevan suurimmilta osin omissa käsissä. Myös sosiaalisten kontaktien puute on ollut itselleni huomattavasti rankempaa kuin odotin. Mietin jossain kohtaa, että helpottaako huono fiilis ollenkaan ja lähes pelonsekaisin tuntein odottelin aamuisin millä jalalla sängystä tänään noustaan. Rauhattomuus on näkynyt myös siinä, että ruutuaikani on noussut viiteen tuntiin. 👀

    Viime viikkojen aikana on vihdoin alkanut tuntua siltä, että valoa tunnelin päässä olisi näkyvissä. Tilanteeseen sopivampia uusia rutiineja on alkanut muodostumaan ja vapaapäivät alkaneet tuntua harmaan mössön sijasta vapaapäiviltä. Kuulostaa varmasti hullunkuriselta, mutta pitkästä aikaa en pohdi mihin muutan seuraavaksi eikä mielessäni ole samaan aikaan 20 eri asiaa, joita haluaisin olla tekemässä ja jotka estävät minua olemasta tyytyväinen ja läsnä nykyhetkessä. Tämän rauhattomuus-haasteen kanssa olen paininut jo pidemmän aikaa ja nyt sen suhteen näyttää tapahtuneen edistystä olosuhteista huolimatta. Se tuntuu hyvältä.

    Olen alkanut löytää ajoittain energiaa mukavien asioiden tekemiseen ja arkeen on alkanut löytyä jonkinlainen rytmi. Olen pitänyt kodistamme aiempaakin parempaa huolta ja fiilistellyt sisustusjuttuja. Olen ulkoillut paljon, puhunut ystävien kanssa puhelimessa, kuunnellut podcasteja, lukenut ennen nukkumaanmenoa, treenannut ja ylläpitänyt tasaista ruokailurytmiä. Olen kokeillut maalaamista ja joinakin päivinä olen jopa löytänyt itseni haaveilemasta ulkomaanmatkasta tai kesän pukeutumisesta (!!). Odotan innolla kesälomaa, olen fiilistellyt kauniina päivinä kevättä ja sen mukana tuomaa valoa. Ja enpä olisi hetki sitten kuvitellut, että niinkin yksinkertainen asia kun ruokakauppareissu voisi olla viikon kohokohta. Eikä saisi vitsailla, mutta ainakin käsienpesutekniikka on kunnossa tämän harjoittelun myötä ja iho on saanut hengittää kun meikattua on tullut keskimäärin kerran kuukaudessa. 😅

    Tämän tekstin viesti on kai pähkinänkuoressa olla muistutus siitä, että saat tuntea mitä vain. Me kaikki koemme asiat eri tavalla, selviydymme tilanteista eri keinoilla ja se on ihan ok. Asiat järjestyvät kyllä, välillä vaan tarvitsee olla hieman kärsivällisempi ja uskaltaa luopua kontrollista. Mukavaa viikonloppua ❤️

  • Interior

    Keittiön tuolien kunnostusprojekti

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    Ruokatuolien valitseminen on osoittautunut tähänastisen sisustusprojektimme haastivimmaksi osaksi. Ihastuin kuitenkin jokin aika sitten uudelleen 80-luvulta tuttuihin Venetsia-tuoleihin. Tuolit miellyttävät omaa silmääni erittäin kovasti ja bonuksena vielä nostalgiset fiilikset, jotka tuolit tuovat mukanaan, sillä meillä oli lapsuudessani samanlaiset tuolit!


    Löysin sinnikkään Tori.fi ja facebookin kirppareiden selaamisen jälkeen viisi tuolia, jotka haimme kotiin viime viikolla. Myynti-ilmoituksen mukaan tuolit olivat hyvässä kunnossa, mutta niiden todellinen kunto osoittautui paikan päällä huomattavasti kuvausta heikommaksi. 😬 Jalkojen kromipinnat olivat hapettumien ja ruosteen peitossa koko pituudelta. Pinta ei kuitenkaan ollut rikki, joten päätimme napata tuolit mukaan ja kokeilla josko onnistuisimme palauttamaan ne entiseen loistoonsa kotikonstein. Olen aina nauttinut remontoinnista ja tällaisista pikkuprojekteista, joten lähdin jo kotimatkalla etsimään netistä parhaita vinkkejä hapettumien ja ruosteen poistoon.

    Ensimmäiseksi kotona kokeilin valkoviinietikalla käsittelyä. Kastelin rätin valkoviinietikassa ja kävin rungon huolellisesti läpi kokonaisuudessaan. Pinta kuitenkin kaipasi vielä tujumpaa käsittelyä, joten hain Clas Ohlsonilta Autosol kromitahnan. Tahnan lisäksi tähän projektiin tarvitsee suojakäsineet, karhunkielen ja pyyhkeen tahnan levittämiseen sekä pinnan kiillottamiseen. Projektia varten leikkelin pienemmiksi paloiksi pyyhkeen, joka oli muutenkin jo elinkaarensa loppupäässä.


    Stepit kromatun rungon kunnostamiseksi

    • Levitä tahna tuubista kiillotettavalle pinnalle
    • Hiero tahna pinnalle voimakkaasti pyörivin liikkein ja lisää tahnaa tarvittaessa
    • Hapettumat, jotka olivat tässä vaiheessa jäljillä näyttivät pienen pieniltä vesipisaroilta, joten kävin pinnan läpi karhunkielellä niiltä osin kun tarvitsi, jotta sain pinnan tasaiseksi
    • Lisää tahnaa tarvittaessa ja kiillota pinta puhtaalla pyyhkeellä
    • Valmis! 👌


    Lopuksi puhdistin puu- ja rottinkiosat huolellisesti kostealla pyyhkeellä ja suihkutin suihkupullolla hieman kosteutta tuolin rottinkiosiin. Aikaa projektiin kokonaisuudessaan kului noin 4 tuntia. Pakko sanoa, että lopputulos on mielettömän hyvä ja tuolit ovat kuin uudet. Vitsi miten rakastan lopputulosta enkä malta odottaa, että saamme ottaa tuolit käyttöön uudessa kodissa!

    Olen itse viime päivinä kokenut voimakasta ahdistusta tilanteesta, joka koronaviruksen myötä ympäri maailmaa on meneillään, enkä aio sitä tässä sen enempää kommentoida, mutta haluan vain toivottaa muillekin rauhaa ja jaksamista tässä kummallisessa tilanteessa. ❤️

  • Outfits,  Personal

    Kolmekymmentä.

    Kirjoittaessani kuuntelin:



    Uskomatonta, mutta totta: Täytin lauantaina 30 vuotta. KOLMEKYMMENTÄ.

    Tuntuu, että vasta hetki sitten sain ajokortin ja muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Aika on tuntunut kuluvan viime vuodet jotenkin erityisen nopeasti, aivan juurihan vasta muutin Helsinkiin kotikaupungistani Tampereelta!

    Jos pitkään jatkuneet haasteet terveyteni kanssa jätetään pois laskuista, tällä hetkellä elämäni on kaikkea mitä olen toivonut. Minulla on ihana perhe, mielettömiä ystäviä, joiden kanssa saan kasvaa ihmisenä rauhassa. Olen työssä, jossa tunnen itseni tarpeelliseksi ja tämän lisäksi minulla on ihania työkavereita, jotka piristävät jokaista työpäivääni. Tämän lisäksi olen onnekas, sillä olen löytänyt vierelleni kumppanin, jonka kanssa saan jakaa arkea. Meidän muuttoomme on aikaa enää 45 päivää. 😍

    Perjantai-illan vietimme siskon poikaystävän valmistujaisissa Kalliossa. Lauantaina, synttäriaamuna lähdettiin K:n kanssa brunssille, kippisteltiin kuohuvalla ja oli muutenkin kiva aloittaa päivä rauhallisesti. Kun pääsimme takaisin kotiin niin melkein heti sen jälkeen soi ovikello ja oven takana oli rakas ystävä, joka oli matkustanut Tampereelta asti minut yllättämään! Lähdimme kaupungille ja lounasseuraksi hetken kuluttua liittyivät äitini sekä siskoni Laura. Hengailtiin ilta porukalla luonani Punavuoressa. Sain ihan mielettömiä lahjoja ja jatkettiin hengailua tähän iltapäivään asti. Saatoimme ystävän junalle ja nyt tässä kotona sateen rapistessa ikkunaan mietinkin mitä olen tehnyt oikein ansaitakseni näin ihania ystäviä ympärilleni. ❤️

    Leppoisaa sunnuntai-iltaa ❤️

  • Personal

    Osoita empatiaa itseäsi kohtaan

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    Tässä loppuviikon kotona kipeänä lepäillessä, olen pohdiskellut paljon sitä mitä terveyteni minulle merkitsee ja kuinka suhteeni omaan hyvinvointiini sekä omien tarpeideni tunnistamiseen ja hyväksymiseen on muuttunut vuosien varrella. Yleisesti sanoisin, että olen ollut aina todella huono myöntämään jos voin huonosti. Tämä koskee kohdallani niin aivan tavallista flunssaa kuin vakavampia terveyshuolia. Enkä tänä päivänäkään vielä ymmärrä miksi olen lähes koko elämäni nolostellut tai epäröinyt kertoa mitä tarvitsen esimerkkinä levon tarve tai jos jaksamiseni ei vain kertakaikkiaan riitä.

    Viime vuoteni kului pitkälti oman terveyteni kanssa rajusti kamppaillen ja se tosissaan herätti minut ajattelemaan sitä, kuinka tärkeää (ja vaikeaa!) on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja asettaa oma hyvinvointi edelle. Vasta viime vuonna oivalsin aidosti sen, että minun itse täytyy olla henkilö, joka asettaa itsensä edelle ja huolehtii siitä, että omat rajat eivät ylity.

    Paranemistani nopeuttaa kun reilusti myönnän itselleni voivani huonosti. Koitan ajatella mahdollisimman vähän sitä missä minun pitäisi olla tai mitä minun pitäisi olla tekemässä. Moni meistä kokee syyllisyydentunteita siitä, että yrittää parhaansa mukaan asettaa oman hyvinvointinsa muiden asioiden edelle. Usein mieli voi käskeä pyrkimään eteenpäin, vaikka kuormitus olisi jo pidemmän aikaakin ollut liikaa.

    Omaa terveyttään pitää helposti itsestäänselvyytenä ja sitä alkaa useimmiten harmillisesti arvostaa vasta silloin kun tulee vastoinkäymisiä, jotka herättävät huomaamaan miten herkkiä keho ja mieli oikeasti ovat. Loppupeleissä kehon ja mielen hyvinvointi on kiinni pienistä asioista ja yksi epäonninen sekunti voi muuttaa aikaisemmin hyvin palvelleen kehon tai mielen taakaksi, joka aiheuttaa tuhottoman paljon päänvaivaa ja pitkään jatkuvana oikeasti lannistaa ja aiheuttaa todella syviä epätoivon tuntemuksia.

    Olen itse aina ollut se työntekijä, joka tulee töihin, vaikka oma olemiseni olisi silkkaa pinnistelyä ja energiani riittäisi vain juuri ja juuri arjen pyörittämiseen. Olen se ystävä, joka hymyilee ja kysyy kuulumisiasi ja hyväntuulisuuteni taakse piilotan vaivattomasti omat haasteeni tukeakseni sinua paremmin. Olen se perheenjäsen, joka kokee velvollisuudekseen kantaa sinun huoliasi ja huolehtia sinun hyvinvoinnistasi vaikka omani olisi heikoissa kantimissa.

    On aivan mieletöntä ja todella onnekasta, että vierelläni on kumppani, joka aidosti täysin pyyteettä huolehtii minusta parhaansa mukaan ja on apuna ja tukena siellä missä ikinä sitä tarvitsenkaan. On ihanaa, että ystävä tai perheenjäsen tarjoaa apua tai koittaa parhaansa mukaan tsempata tiukan paikan tullen ja hetkinä kun itsellä meinaa suoraan sanottuna usko loppua. On todella ilahduttavaa, että on kollegoita, jotka halaavat ja kyselevät kuulumisia kun palaan töihin sairaslomalta.

    Vaikka olen todella, TODELLA, kiitollinen tästä tukiverkosta ympärilläni, joka minulle on suotu, olen oivaltanut, että Minä itse olen vastuussa rajojen asettamisesta oman jaksamiseni suhteen. Kun terveys romahtaa tai kokee äkillisen kolauksen, emme useinkaan voi vaikuttaa siihen itse. Emme voi itse päättää sairastummeko vai emme. Emme useinkaan voi itse päättää kuinka nopeasti voimme kuntoutua tai parantua.

    MUTTA, me itse voimme päättää osoitammeko empatiaa itseämme kohtaan ja voimme itse opetella tunnistamaan milloin olemme vaarassa kuormittua liikaa, elämänosa-alueesta riippumatta. Minä ja sinä itse voimme päättää arvostammeko ja kunnioitammeko omaa ja ainutlaatuista kehoa ja mieltämme vai emme. Me itse voimme päättää osaamme tai haluammeko opetelle kuuntelemaan ja ymmärtämään omia tarpeitamme avoimesti ja kunnioittaen vai emme.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa. ❤️