• Outfits,  Personal

    Kolmekymmentä.

    Kirjoittaessani kuuntelin:



    Uskomatonta, mutta totta: Täytin lauantaina 30 vuotta. KOLMEKYMMENTÄ.

    Tuntuu, että vasta hetki sitten sain ajokortin ja muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Aika on tuntunut kuluvan viime vuodet jotenkin erityisen nopeasti, aivan juurihan vasta muutin Helsinkiin kotikaupungistani Tampereelta!

    Jos pitkään jatkuneet haasteet terveyteni kanssa jätetään pois laskuista, tällä hetkellä elämäni on kaikkea mitä olen toivonut. Minulla on ihana perhe, mielettömiä ystäviä, joiden kanssa saan kasvaa ihmisenä rauhassa. Olen työssä, jossa tunnen itseni tarpeelliseksi ja tämän lisäksi minulla on ihania työkavereita, jotka piristävät jokaista työpäivääni. Tämän lisäksi olen onnekas, sillä olen löytänyt vierelleni kumppanin, jonka kanssa saan jakaa arkea. Meidän muuttoomme on aikaa enää 45 päivää. 😍

    Perjantai-illan vietimme siskon poikaystävän valmistujaisissa Kalliossa. Lauantaina, synttäriaamuna lähdettiin K:n kanssa brunssille, kippisteltiin kuohuvalla ja oli muutenkin kiva aloittaa päivä rauhallisesti. Kun pääsimme takaisin kotiin niin melkein heti sen jälkeen soi ovikello ja oven takana oli rakas ystävä, joka oli matkustanut Tampereelta asti minut yllättämään! Lähdimme kaupungille ja lounasseuraksi hetken kuluttua liittyivät äitini sekä siskoni Laura. Hengailtiin ilta porukalla luonani Punavuoressa. Sain ihan mielettömiä lahjoja ja jatkettiin hengailua tähän iltapäivään asti. Saatoimme ystävän junalle ja nyt tässä kotona sateen rapistessa ikkunaan mietinkin mitä olen tehnyt oikein ansaitakseni näin ihania ystäviä ympärilleni. ❤️

    Leppoisaa sunnuntai-iltaa ❤️

  • Personal

    Osoita empatiaa itseäsi kohtaan

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    Tässä loppuviikon kotona kipeänä lepäillessä, olen pohdiskellut paljon sitä mitä terveyteni minulle merkitsee ja kuinka suhteeni omaan hyvinvointiini sekä omien tarpeideni tunnistamiseen ja hyväksymiseen on muuttunut vuosien varrella. Yleisesti sanoisin, että olen ollut aina todella huono myöntämään jos voin huonosti. Tämä koskee kohdallani niin aivan tavallista flunssaa kuin vakavampia terveyshuolia. Enkä tänä päivänäkään vielä ymmärrä miksi olen lähes koko elämäni nolostellut tai epäröinyt kertoa mitä tarvitsen esimerkkinä levon tarve tai jos jaksamiseni ei vain kertakaikkiaan riitä.

    Viime vuoteni kului pitkälti oman terveyteni kanssa rajusti kamppaillen ja se tosissaan herätti minut ajattelemaan sitä, kuinka tärkeää (ja vaikeaa!) on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja asettaa oma hyvinvointi edelle. Vasta viime vuonna oivalsin aidosti sen, että minun itse täytyy olla henkilö, joka asettaa itsensä edelle ja huolehtii siitä, että omat rajat eivät ylity.

    Paranemistani nopeuttaa kun reilusti myönnän itselleni voivani huonosti. Koitan ajatella mahdollisimman vähän sitä missä minun pitäisi olla tai mitä minun pitäisi olla tekemässä. Moni meistä kokee syyllisyydentunteita siitä, että yrittää parhaansa mukaan asettaa oman hyvinvointinsa muiden asioiden edelle. Usein mieli voi käskeä pyrkimään eteenpäin, vaikka kuormitus olisi jo pidemmän aikaakin ollut liikaa.

    Omaa terveyttään pitää helposti itsestäänselvyytenä ja sitä alkaa useimmiten harmillisesti arvostaa vasta silloin kun tulee vastoinkäymisiä, jotka herättävät huomaamaan miten herkkiä keho ja mieli oikeasti ovat. Loppupeleissä kehon ja mielen hyvinvointi on kiinni pienistä asioista ja yksi epäonninen sekunti voi muuttaa aikaisemmin hyvin palvelleen kehon tai mielen taakaksi, joka aiheuttaa tuhottoman paljon päänvaivaa ja pitkään jatkuvana oikeasti lannistaa ja aiheuttaa todella syviä epätoivon tuntemuksia.

    Olen itse aina ollut se työntekijä, joka tulee töihin, vaikka oma olemiseni olisi silkkaa pinnistelyä ja energiani riittäisi vain juuri ja juuri arjen pyörittämiseen. Olen se ystävä, joka hymyilee ja kysyy kuulumisiasi ja hyväntuulisuuteni taakse piilotan vaivattomasti omat haasteeni tukeakseni sinua paremmin. Olen se perheenjäsen, joka kokee velvollisuudekseen kantaa sinun huoliasi ja huolehtia sinun hyvinvoinnistasi vaikka omani olisi heikoissa kantimissa.

    On aivan mieletöntä ja todella onnekasta, että vierelläni on kumppani, joka aidosti täysin pyyteettä huolehtii minusta parhaansa mukaan ja on apuna ja tukena siellä missä ikinä sitä tarvitsenkaan. On ihanaa, että ystävä tai perheenjäsen tarjoaa apua tai koittaa parhaansa mukaan tsempata tiukan paikan tullen ja hetkinä kun itsellä meinaa suoraan sanottuna usko loppua. On todella ilahduttavaa, että on kollegoita, jotka halaavat ja kyselevät kuulumisia kun palaan töihin sairaslomalta.

    Vaikka olen todella, TODELLA, kiitollinen tästä tukiverkosta ympärilläni, joka minulle on suotu, olen oivaltanut, että Minä itse olen vastuussa rajojen asettamisesta oman jaksamiseni suhteen. Kun terveys romahtaa tai kokee äkillisen kolauksen, emme useinkaan voi vaikuttaa siihen itse. Emme voi itse päättää sairastummeko vai emme. Emme useinkaan voi itse päättää kuinka nopeasti voimme kuntoutua tai parantua.

    MUTTA, me itse voimme päättää osoitammeko empatiaa itseämme kohtaan ja voimme itse opetella tunnistamaan milloin olemme vaarassa kuormittua liikaa, elämänosa-alueesta riippumatta. Minä ja sinä itse voimme päättää arvostammeko ja kunnioitammeko omaa ja ainutlaatuista kehoa ja mieltämme vai emme. Me itse voimme päättää osaamme tai haluammeko opetelle kuuntelemaan ja ymmärtämään omia tarpeitamme avoimesti ja kunnioittaen vai emme.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa. ❤️

  • Personal

    Vinkkini rauhoittumiseen ja läsnäoloon

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    Tämä viikonloppu alkoi ihanalla ja kiireettömällä aamiaisella ystäväni kanssa El Fantissa. Olemme kerran aiemmin käyneet siellä brunssilla, mutta ymmärtääkseni ravintolan omistaja on vaihtunut viime vuonna, joten brunssia he eivät ainakaan tällä hetkellä tarjoile. Aamiainen kuitenkin maistui hyvin ja paikka oli edelleen säilynyt mukavan intiiminä ja viihtyisänä. Kävimme sen jälkeen hieman kiertelemässä kaupungilla, jonka jälkeen saatoin ystäväni bussille ja kävelin kotiin. Pakko sanoa, että auringonpaiste piristää mieltä huomattavasti ja huomasin kotimatkalla fiilisteleväni itsekseni jo varovaisesti kevään tuloa.

    Tästä viikosta sen verran, että joulun ja uuden vuoden ylimääräiset lomapäivät tekivät todella hyvää ja tulivat tarpeeseen, mutta samalla myös sotkivat hieman päänsisäistä kalenteriani. Tämä nelipäiväinen viikko oli mielestäni erittäin sopiva ja rauhallinen laskeutuminen takaisin arkeen. Heräsin tosin tänään tunteeseen, että olisin myöhässä töistä (tai jostakin muualta😅)!

    Ajoittain voi itse kullekin tulla hetkiä kun tuntuu, että on vaikea olla läsnä, mieli ja keho ovat jännittyneitä ja käyvät syystä tai toisesta ylikierroksilla. Tällaisina hetkinä voi olla vaikeaa keskittyä ja aika tuntua kuluvan silmänräpäyksessä. Tämän aamuisesta valheellisesta kiireen tunnusta inspiroituneena ajattelin jakaa omat vinkkini rauhoittumiseen ja läsnäoloon. Nämä toimivat minulle, ehkä näistä jokin voisi auttaa myös sinua?

    Lista asioista, joita suosittelen kokeilemaan:

    • Keskity hengittämiseen
      Usein kun olemme jännittyneitä hengitämme pinnallisesti. Istu alas tai asetu vaikka matolle makaamaan, koita olla mahdollisimman rentona. Vedä rauhallisesti keuhkot täyteen ilmaa ja hengitä syvään ulospäin, puhaltaen keuhkot kokonaan tyhjäksi. Hengitä sisään nenän kautta ja ulos suun kautta.

      Keskity hengittämään mahdollisimman syvään ulos ja sisään, kuitenkaan pakottamatta. Tämä vaatii useimmiten useamman toiston, joten ole rauhassa paikoillasi hengitellen, kunnes hengittäminen syvään tuntuu vaivattomalta. Tämä auttaa kehoa rentoutumaan ja tätä kautta usein myös mielessä oleva varaus helpottaa.

    • Lähde kävelylle
      Jos haluat purkaa energiaa, voit lähteä kunnon reippaalle kävelylenkille tai vaikka juoksemaan, älä ota puhelinta mukaasi jos ei ole pakko. Vaihtoehtoisesti voit myös lähteä rauhalliselle kävelylle ja napata kahvin mukaan lähikahvilasta. Ulkoilma virkistää ja keho saa liikettä, joka jo itsessään usein helpottaa mielessä ja kehossa olevaa jännitystilaa.

      Jos tunnet olevasi erityisen kuormittunut kokeile tätä: Etsi rauhalliseen tahtiin ympäriltäsi viisi asiaa, jotka: Pystyt näkemään, haistamaan ja kuulemaan. Miltä maa tuntuu jalkojesi alla? Keskity tuntemaan miltä maa jalkojesi alla tuntuu. Hengitä rauhallisesti ja syvään. Tämä auttaa usein minua maadoittumaan, fokusoitumaan nykyhetkeen ja ympäristöön jossa olen ja täten lisäämään läsnäolon tunnetta.

    • Siivoa
      Imuroi, pyyhi pölyt, tiskaa ja järjestä vaikka vaatekaappisi värijärjestykseen. Kehosi saa liikettä ja mielesi jotakin johon keskittyä. Siivouksen edistymisen myötä saat luotua järjestystä ja tätä kautta myös kontrollintunne ja onnistumisen tunteet lisääntyvät, joka taas usein lisää turvallisuudentunnetta. Tavaroiden saaminen järjestykseen on myös konkreettista ja siisti koti rauhoittaa oloa ja tuo tätä kautta parempaa fiilistä.

    • Kirjoita ylös asiat, jotka ovat mielen päällä
      Itse olen varannut tähän käyttöön yhden kokonaisen vihkon, johon kirjoitan erityisesti silloin, kun tuntuu, että jokin ajatus pyörii päässä toistuvasti. Mielessä olevien asioiden kirjoittaminen ylös estää sinua unohtamasta niitä ja tämä taas usein helpottaa rauhoittumista. Ajatusten sanoittaminen ja ylös kirjaaminen auttaa myös jäsentelemään niitä ja tämä taas helpottaa asian edistämistä sitten kun sen aika on.

    • Pidä tunnepäiväkirjaa
      Miltä minusta nyt tuntuu? Miksi? Koita jäsennellä mahdollisimman tarkasti tunteen syntymistä, miltä se tuntuu ja sitä mikä oikea tunne on. Useimmiten kun tunnemme olevamme esimerkiksi vihaisia, vihan tunne ei ole välttämättä se mitä oikeasti tunnemme, se on vain helpompi tunnistaa ja hyväksyä kuin esimerkiksi pettymys tai suru. Tunteiden sanoittaminen ja avaaminen paperille helpottaa niiden jäsentelyä ja ymmärtämistä. Tämä auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja suhtautumistasi asioihin ja erilaisiin tilanteisiin paremmin.

    • Sulje ylimääräiset virikkeet pois
      Koita olla hetki selaamatta Instagramia, pistä puhelin ja läppäri pois, pystytkö olemaan puoli tuntia rauhassa yksin omien ajatustesi kanssa?

      Vaikka puhelimen jatkuva selaaminen tuntuu sinusta helpolta ja vaivattomalta, se kuormittaa aivojasi tuomalla ylimääräisiä ärsykkeitä. Näihin jatkuviin ärsykkeisiin tottuneina siedämme huonosti paikallaanoloa tai hiljaisuutta. Miltä tuntuisi jos et täyttäisikään stressaavia tai “tylsiä” hetkiä puhelinta selaamalla vaan sen sijasta käyttäisit tuon ajan keskittyen itseesi ja siihen mitä ympärilläsi tapahtuu? Puhelimen selaamisen vähentäminen auttaa sinua todennäköisesti keskittymään paremmin olennaiseen, rauhoittumaan ja olemaan vahvemmin läsnä.

    • Aloita päivä rauhallisesti
      Sen sijasta, että et syö aamiaista ollenkaan tai kiireessä, koita herätä hieman aikaisemmin, sytytä kynttilöitä, kuuntele rauhallista musiikkia ja nauti aamiainen rauhassa.

      Itselläni päivä useimmiten jatkuu niin kuin alkaa ja kun sen aloittaa rauhallisesti ja mukavasti, se todennäköisemmin myös jatkuu rauhallisena ja mukavana. Lisäksi energian tankkaaminen aamusta antaa keholle ja aivoillesi polttoainetta. Muutenkin suosittelen syömään tasaisesti päivän mittaan (tässä on itselläni vielä parantamisen varaa!). Kaikki meistä tietävät miltä tuntuu kun huonosti syöneenä on heikko olo ja se jos mikä aiheuttaa turhaan huonoa ja vetämätöntä oloa.

    • Järjestä mahdollisimman usein hetkiä, joina huolehdit itsestäsi ja teet jotakin mukavaa itseäsi varten
      Koita rauhoittua näissä hetkissä ja keskittyä siihen mitä olet tekemässä. Esimerkiksi suihkussa käydessä tunnustele miten mukavalta lämmin vesi tuntuu iholla ja miltä hoitoaine tuoksuu. Silloin kun päivät vierivät eteenpäin hullunlailla voivat tällaiset pienen pienetkin hetket, jotka järjestät itseäsi varten tuoda iloa sekä auttaa pysähtymään hetkeksi ja täten vähentämään kiireen tai stressin tuntua.

    • Ennen kaikkea, järjestä itsellesi aikaa, jolloin voit vain olla ja tehdä juuri niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu
      Ollessamme kuormittuneita syystä tai toisesta, elämästä tulee helposti suorittamista. Jatkuva suorittaminen taas vaikeuttaa rentoutumista ja itsensä sekä omien tarpeiden kuuntelemista aidosti.

      Useimmilla meistä ei ole mahdollisuutta tehdä joka hetki vain sitä mitä itse haluamme, mutta monissa asioissa meidän on kuitenkin mahdollista kysyä itseltämme onko tämä tekemäni asia sitä mikä lisää onnellisuuttani, haluanko tai tarvitsenko tätä oikeasti juuri nyt? Jos jonakin päivänä tarpeemme on ystävän tapaamisen sijaan rauhoittua kotona, on meillä (tai ainakin pitäisi olla) oikeus ja vapaus tehdä niin. 🙏

    Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua. 💛

  • Personal

    2019 Summary

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    2019 oli kokonaisuutena ja monella eri tasolla todella haasteellinen vuosi. En edes yritä uskotella itselleni toipuneeni jo viime vuoden aikaisista tapahtumista, mutta nyt voi jo ainakin turvallisesti nojata siihen, että vuosi on vaihtunut ja sen perusteella viime vuoden voi sanoa olevan ainakin virallisesti ohi. Ajattelin, että yhteenveto koko vuodesta voisi luoda itselleni hieman positiivisempaa ja valoisampaa mielikuvaa, joten tässä kertausta vuoden 2019 tapahtumista.

    • Vietimme ystävien kanssa yhdessä aivan ihania ja voimaannuttavia tyttöjeniltoja ja nauruntäyteisiä brunsseja useampaan kertaan. En usko ikinä väsyväni hetkiin, jolloin saa täysin aikataulutta nauttia hyvästä ruuasta ja kahvista keskusteluun uppoutuen.

    • Kävin usein joogassa ja kerran täyden kuun -meditaatiossakin, jossa muistaakseni pääsin johonkin aivan poikkeuksellisen rentoutuneeseen ja avoimeen tilaan omassa päässäni ja itkin koko 60 minuuttisen session ajan. 😅

    • Löysin uuden ihanan asunnon, joten irtisanoin Töölön vuokrasopimuksen, jossa kerkesin asua lähes vuoden ajan. Kuukautta ennen muuttoa olin niin innoissani siirtymässä uuteen kotiin, että olin pakannut jo puoleen kuuhun mennessä tavarani muuttolaatikoihin ja elelin onnellisena vaatteita jätesäkeistä poimien, yhden haarukan, lautasen ja lasin voimin muuttoon asti. Oli mieletöntä päästä laittamaan uutta asuntoa kodiksi ja tämä asunto tuntui kodilta heti ensimmäisestä päivästä asti.
    • Kävimme ystäväni kanssa yhden yön yli kestävällä visiitillä Tallinnassa. Nauroimme reissun aikana enemmän kuin tarpeeksi, tuota reissua kun miettii niin hyvät naurut saa vielä nytkin aikaiseksi. Tästä pakko jakaa kyseisestä reissusta sen verran, että kahden sinkkunaisen yhteinen reissu ällö-romanttiseen majoitukseen ystävänpäivänä, (joka oli sisustettu överi “romanttisesti”, tunnelmaa luomassa muunmuuassa muoviset ruusunterälehdet) oli kyllä kaikessa naurettavuudessaan kokemisen arvoinen. Pisteenä iin päällä oli tietysti PYÖREÄ sänky. Majoituksessamme katto oli niin matala, että reissun jälkeen kummallakin meistä oli niin muhkeat kuhmut päässä, että jos oikein tarkasti muistelen niin saatan melkein tuntea ne vielä tänäkin päivänä. Tallinnassa oli reissumme ajan kova myrsky ja Mila valvoi suurimman osan yöstä kattohuoneistossamme kuunnellen tuulen aiheuttamaa kolinaa ja hermoillen sitä, pääsemmekö palaamaan laivalla Helsinkiin aamulla vai ei. 😂

    • Täytin 29 vuotta. Fun fact: Isäni syntymäpäivä on samana päivänä kuin omani ja siskollani kolme päivää meidän jälkeemme! Juhlimme ystävien kesken tupareita ja syntymäpäiviäni samalla kertaa ja oli ihanaa saada useampi rakas ihminen paikalle.

    • Työsopimukseni koeaika päättyi tuolloin alkuvuodesta, sekin on uudessa työsuhteessa aina tietynlainen rajapyykki ja niin hullua kuin se onkin, koeajan päättyminen lisäsi turvallisuuden tunnetta huomattavasti.

    • Tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin. Erityisenä plussana ihmiset joihin olen tutustunut töiden kautta.

    • Matkustin Tampereelle useammin kuin olin alunperin suunnitellut. Olen kotoisin Tampereelta, mutta silti matkustan sinne lähes hävettävän harvoin.

    • Ihastus vaihtui rakastumiseksi ja rakkaudeksi tavalla, jolla en ole aiemmin tuntenut. ❤️

    • Matkustin Espanjaan, josta työskentelin etänä ja kerkesin lomaillakin muutaman päivän. Säät olivat mielettömät tuolloin.

    • Pidin elokuun ajan perjantait vapaina ja tein vain nelipäiväistä työviikkoa. Tästä haaveilen salaa vieläkin, miltä tuntuisi tehdä jonkin aikaa lyhyempää työviikkoa?

    • Vietimme useamman viikonlopun mökillä rentoutuen.

    • Aloitin terapian. Tämä on ollut minulle todella iso kasvunpaikka. Olen oppinut ymmärtämään paremmin itseäni ja omia toimintatapojani sekä kasvamaan ihmisenä rauhallisemmin ja lempeämmin. Ison parannuksen on jo tässä vuoden aikana saanut aikaan muutos tapaani käsitellä itseäni enemmän kannustaen kuin hoputtaen.

    • Aloitin käymään uimassa muutaman kerran viikossa Yrjönkadun uimahallissa. Ihan mieletön paikka, uiminen rentouttaa ja rauhoittaa ajatukset joka kerta.

    • K vei minut yllätyksenä katsomaan Ariana Granden keikkaa ja HUH se oli mieletön! Ariana on lukeutunut ehdottomasti lempiartisteihini jo pidemmän aikaa.

    • Autoin ystävää kihlasormuksen valitsemisessa. ❤️

    • Matkustimme K:n ystävän häihin hänen kotikaupunkiinsa.

    • Joulua vietimme perheen kesken Helsingissä, minun luonani itseasiassa.

    • Ensimmäinen yhteinen asunto K:n kanssa varmistui!

    • Sain (ansaitun!) ylennyksen töissä.

    • Tein lopullisen päätöksen blogin aloittamisesta uudelleen.

    • Osallistuin lapsuudenystävän babyshowereihin. Jää nähtäväksi osuuko arvaukseni vauvan syntymäpäivästä oikein. 🤞

    • Uusi vuosi oli mieletöntä viettää mökillä ystävien kesken. Vuoden vaihtuessa kippistelimme paljussa pipot päässä. Vuosi alkoi siis mökillä ystävien kanssa ja sen parempaa aloitusta olisi edes osannut toivoa.

    Kaikista raskaammista seikoista huolimatta, vuosi 2019 toi mukanaan myös paljon hyvää, asioita joista olen kiitollinen päivittäin. Kiitos 2019 ja tervetuloa 2020.

    Ps. Tajusin juuri täyttäväni 30 vuotta viiden viikon päästä. Milloin kolmenkympin kriisi noin keskimäärin yleensä iskee? 😂

  • Personal

    Muutto huhtikuussa

    Kirjoittaessani kuuntelin:


    2020 alkaa ihanilla uutisilla, sillä meidän muutto uuteen ekaan yhteiseen asuntoon varmistui! Ollaan pyöritelty ajatusta muutosta jo pidemmän aikaa, mutta kummankin omien asuntojen irtisanomisaikojen takia muutto on ollut ajankohtainen vasta maaliskuun alusta lähtien.

    Nykyisestä asunnostani Punavuoresta kuljen keskustaan useimmiten kävellen, sillä matkaan kuluu vain noin 15 minuuttia. Tottakai palveluiden lähellä asuminen on myös helppoa ja sekin tuo omalla tavallaan vapauden tunteen kuin tietää, että jos haluaisi lähteä johonkin niin sen voisi vaivatta tehdä vaikka jalkaisin. Olen aina pitänyt Helsingin keskustan aluetta todella kauniina ja vielä Tampereella asuessani muistan jo silloin ihailleeni kaunista arkkitehtuuria.

    Asunnosta ja sen ominaisuuksista olemme keskustelleet jo jonkin aikaa sekä kartoittaneet asuinalueita, jotka ominaisuuksiltaan miellyttäisivät molempia. Olen itse tähän asti viihtynyt Töölössä ja nyt viime vuoden alussa muutin Punavuoreen. Punavuori on ollut alueena kaikista Helsingin asuntojeni sijainneista mieluisin ja Punavuori, Eira, Kaivopuisto ja Ullanlinna ovatkin olleet keskusteluissa päällimmäisinä vaihtoehtoina. Pidän erityisesti kauniista ja siististä ympäristöstä, RAKASTAN seikkailla vanhoja ja tunnelmallisia rakennuksia ihaillen. Meren läheisyys viehättää myös kovasti, se tuo jotenkin tunteen vapaudesta vaikka vesille varsinaisesti ei ole vielä ainakaan tullut lähdettyä. Koiran kanssa rannassa lenkkeileminen ja aaltojen paiskautuminen rantakallioihin on ollut rentouttavaa seurattavaa.

    Siitä huolimatta, että rakastan tunnelmallisia vanhoja rakennuksia, emme ole onnistuneet  vielä löytämään Ullanlinna/Eira/Punavuori/Kaivopuisto alueelta vuokrattavaa asuntoa, joka miellyttäisi muutenkin kuin ulkokuorensa puolesta. Useimmissa kauniista ulkokuoresta huolimatta asunnon sisäpinnat ovat olleet huonossa kunnossa, esimerkiksi keittiö ja kylpyhuone ovat olleet epäsiistin tai epäkäytännöllisen oloisia tai sitten pohjaratkaisu ei vain olisi soveltunut meidän kahden asumiskäyttöön. Olen tarkka siisteydestä ja pidän kovasti sisustamisesta, joten kun kyseessä on vielä toistaiseksi vuokra-asunto, (jota emme tietenkään ole aikeissa remontoida tarpeidemme mukaiseksi) on järkevin ratkaisu tässä kohtaa valita asunto, jossa on fiksu pohjaratkaisu, siistit pinnat, uusi keittiö ja kylpyhuone sekä hyvä sijainti.

    JOTEN, päätimme, että tässä kohtaa “tingimme” sijainnista ja muutamme vuodeksi Kalasatamaan. Asunto johon muutamme valmistuu maaliskuun lopussa, eli ei ole pelkoa siitä, että pinnat olisivat epäsiistit tai muuta mistä aiemmin mainitsin. Tämän päätöksen myötä saamme ainakin vuoden lisäaikaa aikaa etsiä omistusasuntoa a) toivomastamme sijainnista Ullanlinna/Punavuori/Kaivopuisto/Eira tai b) tehdä researchia muista alueista, jotka voisivat sopia meille. Win-Win. Tuleva asunto on kaksio, jossa meillä tulee olemaan myös parveke sekä vaatehuone ja parveke on kanavaan päin eli vesi on lähellä, jota sijainnilta itseasiassa toivoinkin.

    Kalasatamassa palvelut ovat lähellä, työmatkani Ilmalaan lyhenee lähes 50% ja kuntosali on myös aivan muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoa, joogaan kuljen metrolla muutaman minuutin. Olen kulkenut töihin Punavuoresta lähes tunnin juna+spora-yhdistelmällä, joten 30 minuuttia töihin bussilla tuntuu lähes luksukselta (varsinkin kun pystyn vaikka nukkumaan bussimatkan kun pääsen sillä perille asti!).

    Hauskinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että siskoni ja hänen poikaystävänsä muuttavat samaan taloon, joten tästä ehdottomasti plussaa! Alueena emme ole Kalasatamaan kerennyt vielä tarkemmin tutustua, mutta tulemme tutkimaan aluetta ennen muuttoa vielä, jotta ollemme sitten hieman paremmin perillä alueesta muuton aikaan. Olen kuitenkin kuullut alueesta hyvää, joten en usko ainakaan tällä hetkellä meidän kokevan mitään sen dramaattisempia ikäviä yllätyksiä.