Personal

Osoita empatiaa itseäsi kohtaan

Kirjoittaessani kuuntelin:


Tässä loppuviikon kotona kipeänä lepäillessä, olen pohdiskellut paljon sitä mitä terveyteni minulle merkitsee ja kuinka suhteeni omaan hyvinvointiini sekä omien tarpeideni tunnistamiseen ja hyväksymiseen on muuttunut vuosien varrella. Yleisesti sanoisin, että olen ollut aina todella huono myöntämään jos voin huonosti. Tämä koskee kohdallani niin aivan tavallista flunssaa kuin vakavampia terveyshuolia. Enkä tänä päivänäkään vielä ymmärrä miksi olen lähes koko elämäni nolostellut tai epäröinyt kertoa mitä tarvitsen esimerkkinä levon tarve tai jos jaksamiseni ei vain kertakaikkiaan riitä.

Viime vuoteni kului pitkälti oman terveyteni kanssa rajusti kamppaillen ja se tosissaan herätti minut ajattelemaan sitä, kuinka tärkeää (ja vaikeaa!) on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja asettaa oma hyvinvointi edelle. Vasta viime vuonna oivalsin aidosti sen, että minun itse täytyy olla henkilö, joka asettaa itsensä edelle ja huolehtii siitä, että omat rajat eivät ylity.

Paranemistani nopeuttaa kun reilusti myönnän itselleni voivani huonosti. Koitan ajatella mahdollisimman vähän sitä missä minun pitäisi olla tai mitä minun pitäisi olla tekemässä. Moni meistä kokee syyllisyydentunteita siitä, että yrittää parhaansa mukaan asettaa oman hyvinvointinsa muiden asioiden edelle. Usein mieli voi käskeä pyrkimään eteenpäin, vaikka kuormitus olisi jo pidemmän aikaakin ollut liikaa.

Omaa terveyttään pitää helposti itsestäänselvyytenä ja sitä alkaa useimmiten harmillisesti arvostaa vasta silloin kun tulee vastoinkäymisiä, jotka herättävät huomaamaan miten herkkiä keho ja mieli oikeasti ovat. Loppupeleissä kehon ja mielen hyvinvointi on kiinni pienistä asioista ja yksi epäonninen sekunti voi muuttaa aikaisemmin hyvin palvelleen kehon tai mielen taakaksi, joka aiheuttaa tuhottoman paljon päänvaivaa ja pitkään jatkuvana oikeasti lannistaa ja aiheuttaa todella syviä epätoivon tuntemuksia.

Olen itse aina ollut se työntekijä, joka tulee töihin, vaikka oma olemiseni olisi silkkaa pinnistelyä ja energiani riittäisi vain juuri ja juuri arjen pyörittämiseen. Olen se ystävä, joka hymyilee ja kysyy kuulumisiasi ja hyväntuulisuuteni taakse piilotan vaivattomasti omat haasteeni tukeakseni sinua paremmin. Olen se perheenjäsen, joka kokee velvollisuudekseen kantaa sinun huoliasi ja huolehtia sinun hyvinvoinnistasi vaikka omani olisi heikoissa kantimissa.

On aivan mieletöntä ja todella onnekasta, että vierelläni on kumppani, joka aidosti täysin pyyteettä huolehtii minusta parhaansa mukaan ja on apuna ja tukena siellä missä ikinä sitä tarvitsenkaan. On ihanaa, että ystävä tai perheenjäsen tarjoaa apua tai koittaa parhaansa mukaan tsempata tiukan paikan tullen ja hetkinä kun itsellä meinaa suoraan sanottuna usko loppua. On todella ilahduttavaa, että on kollegoita, jotka halaavat ja kyselevät kuulumisia kun palaan töihin sairaslomalta.

Vaikka olen todella, TODELLA, kiitollinen tästä tukiverkosta ympärilläni, joka minulle on suotu, olen oivaltanut, että Minä itse olen vastuussa rajojen asettamisesta oman jaksamiseni suhteen. Kun terveys romahtaa tai kokee äkillisen kolauksen, emme useinkaan voi vaikuttaa siihen itse. Emme voi itse päättää sairastummeko vai emme. Emme useinkaan voi itse päättää kuinka nopeasti voimme kuntoutua tai parantua.

MUTTA, me itse voimme päättää osoitammeko empatiaa itseämme kohtaan ja voimme itse opetella tunnistamaan milloin olemme vaarassa kuormittua liikaa, elämänosa-alueesta riippumatta. Minä ja sinä itse voimme päättää arvostammeko ja kunnioitammeko omaa ja ainutlaatuista kehoa ja mieltämme vai emme. Me itse voimme päättää osaamme tai haluammeko opetelle kuuntelemaan ja ymmärtämään omia tarpeitamme avoimesti ja kunnioittaen vai emme.

Mukavaa sunnuntai-iltaa. ❤️

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *